Pelko - mitä se edes on? Onko pelkoa se, että sä vähän säikyt ampiaisia tai et uskalla mennä uimaan edes järvellä, kolmimetristen haiden pelossa? Onko totta, että pelko määrää meitä? Eikö meidän pitäisi määrätä pelkoa?

Pelkoahan on monenltaista. Korkeanpaikanpelko ja ahtaidenpaikkojen kammo ovat yleisiä fobioita, mutta ovathan nekin pelkoa. On myös pelkoa, joka lamaannuttaa toimijan kokonaan. Itse pelkään kulkea korkeilla silloilla, joiden alla virtaa vesi. Pikkuisen puron ylitys on pikkujuttu, mutta annahan olla jos alla on muutamakaistainen iso silta ja kylmä ja pimeä joki... kierrän suosiolla kauempaa. On myös pelkoa josta voi nauttia, pelkoa joka saa aikaan adrenaliiniryöpyn.

Miksi ihmiset sitten pelkäävät? Miksi kukaan haluaa antaa tilaa sellaiselle tunteelle kuin pelko - tietääkö siihen kukaan vastausta? Todellisuudessahan pelko syntyy päässämme, alitajuntamme saattaa poimia ympäristöstä ja näkemistämme asioista kohteita, jotka myöhemmin aiheuttavat sen ahdistavan ja kuristavan tunteen. Pelko ei ole synnynnäistä, eikä pelko ole myöskään ikuista. Pelosta voi oppia pois yhtäläillä kuin siihen opitaankin. Se vain vaatii aikaa.

Itse en ole joutunut  tilanteisiin, joissa pelko estäisi minua toimimasta. (Ala-asteen leirikouluja ei lasketa, se oli ala-aste..) Kuitenkin, on myös niitä, jotka esimerkiksi julkisen esiintymisen pelon takia joutuvat perumaan koulujuttuja tai saavat paniikkikohtauksia. Joskus pelkkä tietoisuus pelottavan tilanteen mahdollisuudesta, voi saada ihmisen pois tolaltaan.

Tässä kuitenkin muutamia vinkkejä, joiden avulla voisit pelkoasi työstää!

1. Ajattele, että olet pelkoasi voimakkaampi, ajattele ettei pelkosi voi sinua rajoittaa!
2. Kohtaa pelkosi. Pidä puhe luokan edessä, juokse kilpaa sillalla, ajele hissillä ylös ja alas - mitä tahansa, kunhan vain kohtaat sen!
3. Opettele olemaan sinut pelkosi kanssa, hyväksy sen olemassaolo, mutta älä tuhlaa siihen ajatuksiasi liikaa!

Kerro kommentteihin mitä SINÄ pelkäät,

palaillaan